Syyskuulumisia

Syksy on jo pitkällä ja rytmiryhmän kanssa on touhuttu kaikenlaista.


Aloitetaan vaikka Hugon kuulumisista, jotka ei niin mukavia ole.

Hugon päivystyspaikka

Ihmettelin kun koira ei oikein jaksa ja väsähtää helposti lenkillä. Kilpirauhaskontrollissa Hugon sydämestä sitten löytyikin reipas sivuääni, jota alettiin tutkimaan tarkemmin. Kävimme sydämen ultraäänitutkimuksessa Lahden Univetissä Lambergin Sepon luona. Tutkimuksissa todetaan sydämessä lieväasteinen vasemman puolen laajentuma sekä vasemman eteiskammioläpän vuoto. Löydökset olivat Sepon mukaan epätavallisia tällä rodulla tässä iässä.
Koska myös Hugon sydämen lyöntitiheys on tavanomaista hitaampi, kaikki nämä yhdessä tekevät sen, että Hugo väsähtää helposti. Nyt on aloitettu Furovet lääkitys ja mielestäni Hupsu on kyllä reippaampi ja hermostuneisuus/levottomuus on vähentynyt huomattavasti. Vielä on epäselvää miksi kilpirauhaslääkitys tehoaa odotettua huonommin mutta tutkimukset jatkuvat ja niistä lisää, jos/kun jotain uutta ilmenee/selviää. Hugo voi kuitenkin tällä hetkellä olosuhteisiin nähden hyvin ja siitä olen ikionnellinen.

Olga majailee edelleen Sirkun hellässä huomassa ja kotiutunee seuraavan juoksun jälkeen. Olgakin aloittelee taas tottisryhmässä minun kanssa kun airisjunnujen ryhmään mahtuu, vaikkei junnu enää olekaan.

Muutama sana laulavista lintukoiristakin;
Setteripariskunta voi varsin mainiosti, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut ja tuskin tulee puuttumaan. Molemmat ovat valitettavasti keksineet, että jos on vapaana pihassa niin aidan yli on pakko mennä, joten meillä ulkoillaan omassa pihassa vain kytkettynä, ja se jos mikä on raivostuttavaa. Uusimpana ihanuutena tämä parivaljakko on keksinyt vihoviimeisen peuran p***assa pyörimisen ja lähes jokaisen metsälenkin jälkeen on pakkosuihku edessä. Siinä kun ensin irrottelee puolet metsän kepeistä  ja havunoksista koirien persvilloista ja shampoopesu päälle kaikkine hoitoineen niin tunti jos toinen on vierähtänyt.. Pitkän metsälenkin
jälkeen olisi mukavampi vain hengähtää :)
Näistä huolimatta pariskunta on aikuistunut huomattavasti ja Armin tuhoamisvimmakin on laantumaan päin.

Ulla ja Danny Maailmanvoittajassa, ei kovin vakavaa :)

Näyttelyissä on pyörähdelty aina silloin tällöin vaihtelevalla menestyksellä; Dannylla ERI'stä RYP 2 sijoitukseen ja Armilla EH'sta Sertiin :) Sepä tässä harrastuksessa on kivaa, että koskaan ei voi tietää ja jännitys on aina yhtä kova.
Maailmanvoittajassakin käytiin haistelemassa tunnelmaa ja ilokseni molemmat koirat saivat ERI'n ja Danny noukittiin avoimessa luokassa 8 joukkoon, hieno saavutus siinä koiramäärässä.



Armin kanssa on jatkettu agilityä ja koira on kyllä edistynyt huomattavasti, ohjaaja ei niinkään :) Lisäksi olemme käyneet airisjunnujen tottistreeneissä ja joka kerta olen todella hämmentynyt omasta koirastani.  Armi taitaa olla luonnonlahjakkuus kaikessa mitä sen kanssa tekee. Asiat menee jakeluun kertaheitolla ja se into millä koira työskentelee on niin ihastuttavaa. Nyt siirrynkin Armin kanssa Liikasen Kirsin (Koirapalvelu Rochallor) TOKO/BH ryhmään treenaamaan tavoitteellisemmin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koirasta ei ainakaan jää kiinni, sen
tiedän. Setteri on uskomattoman monipuolinen harrastuskoira ja tämä on kyllä yllättänyt minut täysin.

Talven saapumista, pikkupakkasia ja "puhtaampia" lenkkikelejä odotellessa pyörähdetään muutamissa näytelmissä, nautitaan pitkistä metsälenkistä (yritetään välttää kaikki läjät) ja jatketaan rauhanomaista rinnakkaiseloa.